Torppari

Kohteesta Makijarvi.fi
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Torppien perustaminen oli aluksi kruunun ja aateliston etuoikeus. Myös pappilat ja virkatalot saivat perustaa torppia ja vuodesta 1664 lähtien myös kestikievarit. Sen sijaan talonpojat eivät saaneet ottaa tiloilleen vuokraviljelijöitä. 1740-luvulla alettiin torppia perustaa perintötilojen maille. Aluksi tehtiin suullisia kontrahteja. Vasta 1902 maavuokralaki määräsi sopimukset kirjallisiksi. Korvaukseksi etuuksistaan torpparin piti tehdä taloon taksvärkkiä, jonka määrä vaihteli parista viikosta yhdeksäänkin viikkoon vuodessa. 1800-luvulla vuokran saattoi maksaa jo rahalla.

Tilaton väestö

Rengit ja piiat olivat varsinaista palvelusväkeä. Muita maattomia olivat käsityöläiset, sotilaat, itselliset ja muonamiehet. Lampuodit olivat kokonaisen tilan vuokraajia kun taas torpparit olivat vuokranneet vain osan tilasta. Mäkitupalaisilla oli tavallisesti käytössään vain maata asuntopalstan verran.

Torpan väki sai elantonsa tilaltaan, mutta mäkitupalainen hankki leipänsä muista töistä. (siis kuin me nykyään). Torppien avulla valtiovalta pystyi tehostamaan uudisviljelyä. Toisaalta talollisten pojat saivat mahdollisuuden vuokratilan perustamiseen. Isoissa kartanoissakin, kuten Hämeenkylän kartano, oli vain yksi renki, neljä piikaa, 11 muonamiestä ja 12 torpparia hoitamassa kaikkia töitä.

Lakeja


Lait säätelivät torpparien asemaa, joka ei ollut kovinkaan ruusuinen. Vuonna 1734 maakaaren mukaan maanomistaja saattoi luovuttaa maata toisen vuokraa vastaan joko määräajaksi tai hänen leskensä elinajaksi. Irtisanominen oli tehtävä ennen Tuomaan päivää eli joulukuun 21 päivää. Maaliskuun 14 oli puolipaastopäivä, eli oli monia rettelöitä aiheuttanut laillinen lähtöpäivä. Maanomistaja sai jopa hakea karanneen vuokramiehen takaisin ja periä häneltä sakon. Jos vuokramies sai vaikkapa surmansa hakijoita vastustaessaan, oli sakko siitä suurin rangaistus hakijoille. Tässä oltiin siis vielä orjuuden rajoilla 1800-luvulle saakka.Tultaessa 1900-luvulle olivat vuodelta 1734 peräisin olevat säädökset vielä pääosin voimassa.

Vuonna 1902 vahvistettiin ensimmäinen maanvuokralaki, joka synnytti kuitenkin pelkoa ja epävarmuutta. Tämä johtikin suureen torppien lakkautusaaltoon, sillä suulliset sopimukset eivät enää päteneet. Suurlakon teemoja vuonna 1905 olikin oikeuden saaminen tälle väestöryhmälle. Asia venyi sotien vuoksi ja vasta 1918 uusi eduskunta päätti kahakat säätämällä lain, jonka avulla torpparit voivat lunastaa tilat itsenäisiksi. Lakeja täydennettiin vielä ja lopulta torpparit saattoivat saada enintään 10 hehtaaria viljelyskelpoista maata. Mäkituville suotiin mahdollisuus kahden hehtaarin viljelysmaahan.

Kirjoitti : Ilkka

Lähde: Paavo Niiles, Torpparista Talolliseksi [1]

Linkki: Wikipedia [2]