Koivikon tila

Kohteesta Makijarvi.fi
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Koivikko ja Tammi keväällä 1990.jpg

Henkilölista

Historia

Lähteenä on käytetty teosta "Sukututkimus Mäkijärvi 1752-2003, Ilkka Mäkijärvi 2003" [1] josta artikkelin alkuperäinen versio on kopioitu ja muokattu verkkosivuille sopivaksi.

Kouvolassa Ivar Mäkijärven perhe asui ensin kaupungissa makkaratehtailija Gustafssonin talossa. Sen jälkeen he vuokrasivat Silvastin talon Kouvolan tuolloista teatteria vastapäätä, kunnes Ivar osti aivan silloiselta Kouvolan ja Valkealan rajalta tilan nimeltä Koivikko. Se oli näitten sivustojen ylläpitäjien lapsuuden ihana kesäpaikka. Se oli myös Kalervon, Joukon, Anteron ja Sirkka Marjan lapsuuden keskeinen kasvukoti. Kovimmilla lienee tuolloin ollut Hilja-äiti, kun villit pojat temmelsivät lähimaastossa hurjissa seikkailuissaan. Milloin riipattiin (oma termi) köydella vajan katolta heinäkasaan tai tehtiin ruutia Koivikon leivinuunissa. Jouko sai kerran päänsä pahasti halki hypättyään heinäkasan alla olevaan auran terään pää edellä. Poika ei uskaltanut tulla sisään vaan meni saunaan odottamaan. Ivar-isän tullessa poikaa kurittamaan päivälliseltä poisjäännin vuoksi, tulikin heille äkkiä kiire sairaalaan.

Työnjohtajat koolla Koivikossa.jpg

Pojat ajoivat kaikkia pihaan saapuvia ajoneuvoja luvan kanssa tai salaa. Moottoripyöriä kävikin tiuhaan, sillä metsätyönjohtajat kävivät säännöllisesti piiri-esimiehen kotikonttorilla. Hilja-äidin suvulla puolestaan oli linja-autoja, joten Topi-kuskin nukkuessa Jyväskylä-Kouvola vuorojen välillä kävivät pojat "ottamassa tyypit" linjuristakin. Mäkijärven pesueen hoitaminen lienee ollut Hilja-äidille kovempi homma kuin muonitus-lottana toimiminen sodan aikana.

Pojat ja Sirkka Marja (Typy) kasvoivat sotien alla Kouvolan peltomaisemissa ja oppivat kovan työn merkityksen. Koulussa lehtori Yrjö Kalke kuului sanoneen kolmannen Mäkijärven pojan, Anteron tullessa kouluun, että "yksi merirosvo lisää". Sodan aikana miesten töitä tekivät naiset ja lapset kotirintamalla. Pojat olivat ajoittain kesällä renkipoikina Hartolan Hietalassa Hilja-äidin kotitilalla. Välillä vyörytettiin tukkeja veteen joen penkalta tai sitten kilkuteltiin rakennustyömailla tiiliä pommitetuista taloista. Kalervo ja Jouko eivät jaksaneet käydä ylioppilaaksi asti, sillä sotahommat alkoivat kiinnostaa enemmän. Kaikki kolme veljestä toimivat sotilaspoikina. Kalervo lähti vapaaehtoisena rintamalle vuonna 1942. Jouko joutui sotilaskoulutukseen ja oli sodan loppuessa siirretty rintamajoukkojen reserviin vuonna 1944. Antero toimi sotilaspoikatehtävissä vuosina 1941-1945, jolloin mm. suojeluskuntajärjestö lakkautettiin. Anterosta tuli sittemmin ylioppilas ja myöhemmin metsähoitaja Helsingin yliopistosta. Tasavallan Presidentti on myöntänyt Anterolle ylimetsänhoitajan arvonimen vuonna 1993. Typy hoiteli konttori- ja keskustehtäviä aluksi isänsä konttorissa ja myöhemmin monissa virastoissa Kouvolassa.

Ivar toimi sodanaikana monissa huoltopäällikölle kuuluvissa tehtävissä pitäen omalta osaltaan kotirintamaa pystyssä. Lisäksi hän sai kenraali Waldenilta komennuksia rintama-alueille tutkimaan viholliselta jäänyttä sotakalustoa ja matkusteli rintamalla niissä merkeissä erikoisluvilla. Sotapojat Kalervo, Jouko ja Antero lienevät olleet enemmin kiinnostuneita kaikesta paukkuvasta, sillä pommit ja aseet olivat tuohon aikaan arkipäivää. Ihmeen kaupalla pojat (ja naapuritkin) selvisivät näistä kotirintaman vaaroista. Joukoa tituleerattiin myöhemminkin "Siltapioneeriksi" tai "Insinööri-everstiksi", eikä se taida olla ihan keksittyä juttua. Typyn osa perheen kuopuksena ja tyttönä oli myös rankka, silla nuketkin saivat vastaanottaa palavia nuolia.

Aika kuluu

Menneet kiihkeät ajat olivat 60-luvulla muisto vain, sillä Ivar-pappa oli leppoisa isoisä, joka isännöi ruokapöytää lasten vieraillessa Koivikossa juhlapyhien aikana. Monesti pappa puristi Ilkka-pojan päätä tarkistaakseen oliko maha jo täynnä. "Eipä ole syöty tarpeeksi, Papan Pokkonen" hän sanoi ja mätti lisää ruokaa lautaselle. Hilja-mummi ei päässyt keittiössä yhtä helpolla, kun piti ruokkia suurta vierasmäärää. Hellassa kohisi tuli, padat porisivat ja miniät hoitelivat tiskejä. Meitä oli Koivikossa usein juhlapyhinä yli kaksikymmentä henkeä koolla. Kerrankin Joukon oli välttämättä lähdettävä jouluna Kouvolaan Lohjalta, vaikka hänen lapsensa olivat vesirokossa. Sen jälkeen suvun muutkin lapset sairastivat saman taudin. Välillä Jouko tuli Koivikkoon kesärenkailla, vaikka lunta tuli maahan kymmeniä senttejä. Jouko luopui junakyydistä sen jälkeen, kun hänen lapsensa olvat syöneet liikaa mansikoita ja alkoivat oksentaa junassa. Kohta kaikki pyyhkeet ja rätit oli käytetty loppuun ja lapset olivat aika näky. Joku vanha rouva oli alkanut neuvoa Joukoa lasten kasvatuksessa ja sen jälkeen häntä ei junassa nähty.

Serkukset koossa Koivikon keinussa.jpg

Kuten oheisesta kuvista näkyy suku piti tiiviisti yhteyttä ja usein kaikki serkukset olivat koolla yhtäaikaa Koivikossa. Pihalla harrastettiin seiväshyppyä ja juostiin omenatarhassa kilpaa. Pihan perällä oli Karppilammikoksi kutsuttu paikka, jossa kasvoi kohtalaisen korkeita koivuja. Isommat pojat kiipeilivät siellä hengenvaarallisissa korkeuksissa, kilpaillen kuka seisoo korkeimmalla oksalla. Isommat tytöt oleilivat mieluummin kesäkomerossa nimeltä Sumpsihveli ja liisteröivat filmitähtien kuvia seinille. Ivarin muistiinpanoista löytyykin tarkat saapumis- ja lähtöajat dokumentoiden suvun liikkumiset ja metsäpalstoilla työskentelyt.

Linkit

Muisteluita

Anteron haastattelusta (2001/Ilkka) poimittua:

"Ikää oli kavereilla 12-16 vuotta. Autot ja moottoripyörät mitä työnjohtajat toi pihaan, niin kaikilla ajettiin. Sitten vielä Vesasen Vikin linja-autolla sen lisäksi, kun Anttilan Topi ajoi linjaa Jyväskylä-Kouvola. Kun Topi nukkui siellä Koivikon vinttikammarissa, niin sillä aikaa myö pyöritettiin linjurilla. Ettei se pääse liikaa jäähtymään!"

"Tehtiin kamalasti töitä ennen vanhaan. Me ei laiskana saatu olla. Vaikka kepposia tehtiin mutta meiät pantiin tekemään polttopuita, halkoja, maatöitä kaikenlaisia. Sitten jos ei ollut töitä kotona, niin oltiin pikkurenkinä Hietalassa Hartolassa. Tehtiin miesten työt kun miehet oli rintamalla. Hevostyöt sun muut. Jope ja Kale oli rautateillä lämmittäjänä. Sitten me oltiin rakennustyömailla kaikki. Kilkuteltiin pommitettujen talojen tiiliä markan kappale puhtaiksi sementistä ja ruukista ja niistä tehtiin uusia taloja. Mm. Kouvolan vanha postitalo on tehty niistä meidän kilkuttelemista tiileistä. Sitten oltiin uittohommissa kesäisin uittomiehinä Luumäen väliväylällä ja Kymijoella. Vieritystä, eli keväisin pantiin puuta vesitöihin vierittämällä rantavarastoista kuivat puutavarapinot alas."

Valokuva-albumi