Juho Sikalan konkurssi 1888

Kohteesta Makijarvi.fi
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Sikalan talo kesällä 2007

Kertomus perustuu oikeuden asiakirjoihin tuolta ajalta. Suvun tarinan mukaan Juho antoi tilan mennä pakkohuutokauppaan sillä hänen annettiin ymmärtää, että tila saadaan takaisin ostamalla se ”bulvaanille” ja sitä kautta itselle. Mutta ei mennä asioiden edelle. Kerrataan tilanne vaihe vaiheelta.

Juho Kallenpoika syntyi 12.4 1858 eli jokseenkin sata vuotta ennen veljeäni Petriä. Isoisänsä Matti ja isänsä Kalle olivat saaneet Polkulan tilan kukoistamaan ja Kallesta tuli talollinen Juhon syntyessä. Kalle alkoi tuumia uuden talon hankkimista joskus 1870-luvulla, sillä vanhin poika Ananias alkoi olla kolmekymppinen. Seuraava poika Kalle oli kuollut vuoden ikäisenä ja kuopus Juho pitäisi myös saada kunnolla alkuun. Tytöt kyllä huolehtivat itsestään menemällä naimisiin. Henrika naikin Heikkilä-Molikan pojan Hermannin. Maija Liisa kuoli jo pienenä.

Sikalan talo

Kalle sai mahdollisuuden ostaa Sikalan tilan Parkkolan kylästä noin 10 kilometrin päästä Polkulasta länteen. Tilan kokoa olen yrittänyt selvitellä ja tuon ajan keskihinnoista laskien olen päätynyt 400 - 500 hehtaariin. Taloon on kuulunut tietysti muutamia torppia, jotka ovat tehneet töitä Sikalan päätalolle. Talo sijaitsi pienellä mäellä ja se oli pohja-alaltaan n. 10 x 15 metriä. Talon edessä oli iso kuisti ja pihapiirissä oli suuri ulkorakennus, jossa kasvatettiin, kuinkas muuten, sikoja. Kalle muutti siis Sikalan taloon 1879 vaimonsa Marian ja kuopuksensa Juhon kanssa. Juho oli tuolloin 21-vuotias ja pian valmis isännäksi. Tai ainakin niin Kalle luuli.

Velkaa alkaa tulla

Kyläläiset tiesivät Juhon olevan ison talon poikana kylläkin reilu, mutta taisi rehennellä liikaa tulevilla varoillaan. Vuonna 1881 Kalle myykin talon pojalleen 4000 markalla ja saa siinä eläkepaperit itselleen ja vaimolleen. Tämä kauppa tosin lainhuudatetaan vasta myöhemmin käräjillä. Tuskinpa siinä rahaa liikkui ja tilan pidossa oli jotain ongelmia. Kalle nimittäin lainaa syyskuussa 1883 talollinen S:ltä 2300 markkaa ja antaa kiinnityksen Sikalan taloon; jonka piti siis olla jo Juhon? Juho maksaa sovitut korot 1884 ja kiinnitys saa lain voiman 12.2.1886 talvikäräjillä. Juho lainaa isältään 1000 markkaa kesäkuussa 1885 tehdyllä velkakirjalla. Laina-ajaksi merkitään 10 vuotta. Juho lainaa vielä S:ltä 150 markkaa kesäkuussa 1885. Nyt on jo jotain busineksia työn alla, sillä Juhon lainaa maakauppias H:lta 2000 markkaa ja antaa kiinnityksen tilaan syyskäräjillä 1886.

Asiat eivät suju oikein hyvin maakauppias H:n kanssa, sillä Juho tekee jo helmikuussa 1887 kauppakirjan tämän kanssa tilaan kuuluvan Kalmar-ojan myynnistä. Maakauppias H. hakee Hämeen läänin kuvernöörille lähettämässä vaatimuksessaan jo tilan tuottoja itselleen, jotka kuulemma Juho-isäntä on hänelle luvannut. Konjakki taisi olla jo mukana kuvioissa, kuten isoisäni Ivarin muistiinpanoista selviää. Talossa on siis runsaasti kiinnityksiä, mutta rahat lienevät menneet maakauppias H:n kanssa tehtyihin liiketoimiin. Kalle aavistaa jo pahaa, sillä hän siirtää 1000 markan lainansa elokuussa 1887 talollinen S:lle ja rahastaa näin edes pienen osan saatavistaan. Elokuun 28. 1887 Juho panttaakin sadon ja kaikki tavaransa maakauppias H:n kanssa tekemällään velkakirjalla. Maakauppias H:n oikeudet satoon kiistetään myöhemmin oikeudessa, vaikka tämä yrittää syyskuussa saada saataviaan kiinnitetyksi taloon; turhaan. Hänen esittämäänsä laskelmaa sadosta 375 mk, tavaroista 1500 mk ja jostain maksuista 450 mk ei hyvällä katsella oikeudessakaan. Juholta jää myös vuoden 1887 verot maksamatta, yhteensä 57,46 mk.

Pelastus?

Sitten Juho tekee uuden liikkeen. Hän lainaa tilaa vastaan Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä 7000 mk. Laina ja sitä vastaava kiinnitys vahvistetaan lokakuussa 1887 käräjilläkin. Tällä Juho olisi päässyt kuiville, mutta jostain syystä rahoja ei nosteta. Tutkin asiaa Suomen Elinkeinoelämän arkistoista ja sieltä vahvistettiin, ettei rahoja ole nostettu. Vt. tuomari P.E. Svinhuvud (huom!) vahvistaa myös kiinnitystodistuksessaan maalikuussa 1888, että tämä saatava ei kuulu talon kiinnityksiin vaikka siitä oli kyllä syyskäräjien vahvistus. H yrittää sen sijaan saada kiinnitetyksi 2.188 mk, mutta hänen asiansa näyttävät sekavilta.

Pakkohuutokauppa

Sikalan irtaimisto myydään

Nyt mennään sitten pakkohuutokauppaan, sillä talollinen S:n perikunta hakee saataviaan, samoin kuin verovouti. Toukokuun 26. vuonna 1888 lähtee Juholta tila käsistä tuomari P.E. Svinhuvudin vahvistaman kiinnityslistan maksamiseksi. Maakauppias H. heittää pakkohuutokaupassa listaan itse kylvämänsä rukiit ja saa luvan korjata ne vielä myynnin jälkeen. Nyt maakauppias H. on jo perunut Kalmar-ojan kaupankin ja hakeekin saataviaan pakkohuutokaupasta.

Kaikkiaan velat ovat 7051 mk korkoineen ja kuluineen. Listassa on myös joitain renkejä ja piikoja peräämässä saataviaan. Maakauppias H:n lista on kaikkein pisin, mutta kaikkea ei hyväksytä oikeaksi. Onpa siellä eräs sukulaismieskin hakemassa pientä summaa takaisin, mutta lainhuutoa ei ole taloon saatu. Kysyttäessä Juholta onko hänellä asiaan huomautettavaa hän tuumaa maakauppias H:n saatavista, että ”kyllä ne ovat kovin runsaasti otetut”.

Huutokaupassa ei ole muita rahamiehiä kuin maakauppias H., joka tarjoaa 7051 mk. Kun isompaa tarjousta ei tule on talo siten maakauppias H:n. Näin saatavat saadaan maksetuksi kaikille ja vouti on tyytyväinen.

Saamiset selvitetään ja talo vaihtaa omistajaa

Seuraavassa tarkempi lista:

Karttapaperi kauppakirjaan 35,00 mk
Kyytirahaa allekirjoittaneelle 53 virstaa 33,92 mk
Päiväpalkkaa 30,00 mk
Huutokauppapalkkio 40,00 mk
Kuulutuksista kirkoissa 5,00 mk
Kuulutuksista sanomalehdissä 10,65 mk
Yhteensä julkisia menoja 154,57 mk
Vielä päiväpalkkoja 6,64 mk
Vielä kyytirahoja 17,00 mk
Kruununverot 57,46 mk
Renki K:n palkka viime vuodesta 17,70 mk
Ruotuvaivainen Eeva H. 2,83 mk
Talollinen S:n perilliset 3.962,03 mk
Eläkemies Kalle eläkettä 140,00 mk
Maakauppias H:n velka 2.199,00 mk
Maakauppias H:lle velkakirjan mukaan 493,77 mk
Yhteensä 7.051,00 mk

Lopuksi Kruununvouti toteaa, että kun maakauppias H. on tehnyt korkeimman tarjouksen, on hän Sikalan tilan omistaja kesäkuun 26. 1888 lähtien.

Loppukaneetit

Siinä se tarina on, eikä Juho pääse enää kiinni tilaan oli sitten sovittu mitä tahansa. Aiemmin löytämäni todistus osoittaa, että maakauppias H. myy tilan Niklas Tommilalle syyskuun 9. 1888 hintaan 7000 mk. Mikä oli siis voitto tässä kaupassa? Maakauppias H:lle jää maksujen jälkeen omat saatavansa eli runsaat 2600 mk, sekä syksyn sato. Mihin nuo lainatut rahat on sitten käytetty onkin toinen tarina. Juho jää tässä tapauksessa puille paljaille. Kallekin jää ilman eläkettään, mutta kenellä lienevät Kallen lainaamat rahat? Onko Juho laittanut nekin ”poikimaan”? Kokonaisuutena lainattu summa olisi siis 2300 + 1000 + 150 + 2000 mk = 5.450 mk, joka voidaan jakaa neljällä jos sen haluaa ilmoittaa hopearuplina.

Tässä tarina, jonka oikeuden pöytäkirjojen kopiot ovat allekirjoittaneella, jos joku haluaa niihin tutustua.

Kouvolassa 23.9.2007 Ilkka Mäkijärvi