Jouko Mäkijärvi

Kohteesta Makijarvi.fi
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Jouko Makijarvi 70v.jpg
Henkilökortti
Ivar Mäkijärvi
Hilja Vesanen
M
s. 1926-11-03
k. 2001-07-16
Jouko Mäkijärvi
Sinikka Lipiäinen
Kirsi Mäkijärvi
Jukka Pekka Mäkijärvi
Ilkka Mäkijärvi
Petri Mäkijärvi
Rutalahti
Heinola
Lohja
Lutteri
Kuisman mökki
Muijala
Honkanummi
Neidonpolku 13
Toijala
Hännintie 10F

Henkilöhistoria

Lähteenä on käytetty teosta "Sukututkimus Mäkijärvi 1752-2003, Ilkka Mäkijärvi 2003" [1] josta artikkelin alkuperäinen versio on lähes sellaisenaan kopioitu.

Jouko oli suvun keksijä ja loppumaton idea-nikkari. Lapsena tämä tarmokkuus purkautui monenlaisiin kolttosiin, mutta aikuisiässä hän opiskeli isänsä tapaan kauppaopistossa. Sieltä tuoreen merkonomin tie vei lukuisten työpaikkojen kautta Lohjalle, jossa hän teki pääosan elämänurastaan. Ensin Lohja-Kotka 0y:llä (Rafael Haarlan yritys!) konttoristina vuosina 1953-1960 ja sitten Paraisten Kalkki Oy:ssä Muijalan tehtaan konttoripäällikkönä ja henkilöstöpäällikkönä 1960-1979. Sieltä hän siirtyi vielä samaisen yrityksen konepajalle Toijalaan ja työskenteli toistakymmentä vuotta tehtaan sosiaalipäällikkönä. Sodan ollessa kuumimmillaan Joukon mieli teki kovasti rintamalle ja hän olikin seuraavan koulutetun reservin kärjessä rauhan tullessa. Hän kävi sitten sodan jälkeen ns. jälki-RUK:n eli upseerikoulun vuonna 1955 ja saavutti lopulta reservin kapteenin arvon. Tuolta ajalta näkyy kurssijulkaisussakin maininta loppumattomista jutuista. Harrastuksena hänellä oli järjestötoiminta ja ammunta.

Jouko meni vuonna 1949 naimisiin Sinikka Lipiäisen kanssa ja lapsia siunaantui neljä, joista vuonna 1951 syntynyt Jukka-Pekka kuoli jo vauvana keuhkokuumeeseen. Kirsi syntyi vuonna 1950, Ilkka vuonna 1953 ja kuopus Petri vuonna 1958.

Jouko Mäkijärvi kuoli eläkkeellä ollessaan Toijalassa 2001.

Muistelut

Jouko sanoi aina, että täytyy tehdä nämä hommat itse kun ei noista nuorista ekonomin- plantuista ole mihinkään. Jopen vankkaa itseluottamusta kuvaa hyvin tarina, jonka mukaan hän työskennellessään Heinolassa vuonna 1953 hoiteli yhtiön hinaajan avulla miesten kala-majan erään saaren kallioille. Hän ei ollut koskaan ajanut hinaajaa, mutta arveli mökin nousevan ponttooneilta vetämällä loivaa kalliota pitkin, kunhan muut syöttäisivät pyöreitä hirsiä alle. Ja nousihan se!

Jouko oli myös hyvä piirtämään ja siitä ohessa rintamalle menoa odoteltaessa piirustellut kuvat.

Joukon kekseliäisyys olisi varmaan tuottanut monia uusia käyttökelpoisia tuotteita, jos hän olisi saanut kanavoitua nuoruuden touhukkuutensa teknilliseen uraan. Nyt hän järjesteli enemminkin muitten ihmisten asioita, kunnes vetäytyi eläkepäivilleen. Joskus hän näytti lapsilleen arpea päässään tai muisteli kaikenlaisia seikkailujaan. Harmi, ettei kukaan kirjoittanut näitä tarinoita ylös. Nyt muistoista jäi jäljelle vain muutama armeijan aikainen lauluvihko ja suuri kasa ampumakilpailujen palkintoja. Jouko osti myös aina karttoja asuinpaikoiltaan ja tutustui siten tarkoin uuteen kotiseutuunsa.

Tässä vielä tietoja Jopen kantakortista: - kutsunnassa 4.4.1944 ja hyväksyttiin A1 palvelukseen - 21.4.1944 Alokas ja sotamies JV. KoulK17 - 1.8.1944 Rj. kurssin oppilas - 30.9.1944 KK.ryhmän johtaja - 17.10.1944 Kotiutettu 180 päivän jälkeen. Sota oli siis ohi.

Hänet kutsuttiin uudestaan riviin 2.10.1946 Tyk.K/Jr5 Pst tykkimieheksi, mutta tuo homma ei uudelleen käytynä kiinnostanut ja hänet vapautettiin palveluksesta 16.6.1947. Innostus upseerin koulutukseen syttyi 3.7.1955 ja hän kävi RUK kurssi 88:n valmistuen kiittäen hyväksyttynä sijaluvulla 28. Lukuisat johtamistaidon ja väestösuojelun kurssit johdattivat hänet kapteeniksi 4.6.1978 Tasavallan Presidentin määräyksellä. Arvosteluissa voi lukea arviona "vilkas, reipas, esiintymiskykyinen, harkitseva", mitkä voimme kyllä allekirjoittaa.

Linkit

Valokuva-albumi


Sukupuu