Juho Sikala

Kohteesta Makijarvi.fi
(Ohjattu sivulta Johan Sikala)
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Henkilökortti
Kalle Matinpoika
Maria Tuomaantytär
M
s. 1858-04-12
k. 1917-03-12
Juho Sikala
Elina Ahola
Evald Sikala
Jalmar Mäkijärvi
Flora Sikala
Kalle Sikala
Ivar Mäkijärvi
Olga Sikala I
Rosa Mäkijärvi
Hetastiina Hoikkanen
Olga Mäkijärvi
Parkkolan kylä
Sutola-Sikala
Koskelan torppa
Keinolan mäkitupa
Saukkolan kylä
Mylly
Muuratjärvi
Pesälän torppa
mPuu: XML Parser: Seuraava XML-tiedosto puuttuu: ../mPuu/db/pi/Johan_Sikala.xml (muokkaa ylläolevaa taulukkoa ja talleta)
Mikäli Sikala-nimen käyttö Juho Kallenpojan nimenä häiritsee Sinua, voit osallistua keskusteluun.

Henkilöhistoria

Lähteenä on käytetty teosta "Sukututkimus Mäkijärvi 1752-2003, Ilkka Mäkijärvi 2003" [1] josta artikkelin alkuperäinen versio on kopioitu ja muokattu verkkosivuille sopivaksi.

Juho Kallenpoika kutsui itseään nimellä Johannes, tai kirjoitti sen Joh. Hänen poikansa Ivar oli haastatellut paikallista Tapanin talon isäntää, Ismael Jokista, joka oli tuntenut Juho Kallenpojan nuoresta asti. Juho oli ollut kuulemma huoleton rikkaan talon poika ja vähän ryyppyynkin menevä. Sikalan talon Juho sai haltuunsa tehtyään isänsä kanssa eläkesopimuksen noin vuonna 1882.

Isäntänä oloa ei kestänyt kauan, sillä vuonna 1890 Juho otti suuren riskin ja meni yksin takaamaan erään kauppiaan 4000 hopearuplan tavarakaupan. Tavarat siirtyivät kauppiaan pojan liikkeeseen ja vanha kauppias jätti konkurssihakemuksen noin kuukauden kuluttua. Näin Sikalan talo ja tila menivät pakkohuutokauppaan. Kun Juho uhkasi nostaa rikosjutun kauppias lupasi hänelle rahat myöhemmin kunhan häly laantuu. Ananias veli olisi huutanut talon pakkohuutokaupasta mutta kauppiaan vakuutteluihin uskoen Juho antoi talon mennä. Kuka lienee lopulta ostanut Sikalan talon?

Huomautus, ettei tarvitse tähän sitten sitä kauppiaan pojan nimeä mennä laittamaan kaikkien asianajajien näkösälle, vaikka olisi kuinka katkeraa... Lue lisää Juho Sikalan konkurssi 1888 artikkelista!

Juho oli siis huonosti menneen takauksen jälkeen puilla paljailla ja siitä on riittänyt puhumista vielä näihin päiviin asti. Ei ihme, että yrittäjiä ja riskinottajia ei ole suvussamme sen koommin esiintynyt, vaan olemme mieluummin tarjonneet lahjakkuuttamme muiden palvelukseen.

Ei ole säilynyt tietoja minne Kalle Heikki joutui pakkohuutokaupan jälkeen, sillä hänhän eli vielä vuoteen 1898. Ananias tuli kuitenkin hätiin ja antoi nuoremmalle veljelleen 1000 markan lainan, jolla Juholle ostettiin vuonna 1890 Saukkolan kylän ylämylly torppineen (Mylly). Myyjänä toimi Salomon Sahlberg ja kuuluipa kauppaan pieni meijerikin, josta toimitettiin voita jopa vientiin asti. Nyt olivat Ananiaksen suhteet taas tärkeitä ja Juho koetti päästä kovasti takaisin jaloilleen. Maatakin oli mukavasti jopa 40 hehtaaria ja koskioikeus oli käytettävissä hyödyksi.

Myllyjä oli tuolloin vähän jokaisessa koskessa ja Saukkolassakin kuuluu olleen ainakin yhdeksän myllyä toiminnassa vuosisadan vaihteessa. Juhon myllyyn kuului kaksi peräkkäistä koskea, joista toiseen Juho Kallenpoika eli Myllyn Jussi rakensi kätevänä miehenä vielä toisen ns. lahomyllyn, jossa jauhatettiin laho-osakkaiden viljat. Jauhattamista riitti siihen aikaan niin, että myllyt kävivät kaiket päivät ja usein yölläkin. Ivar muistaa hyvin isänsä hoitaneen jauhatusta renkinsä Joonas Hautasen kanssa.

Juhon perhe

Mutta Juho Kallenpoika oli myös perheellinen mies. Hänen vaimonsa Elina Hermannintytär Ahola oli syntynyt 16.9.1869 Parkkolan kylässä Heinämäen Ahola nimisessä torpassa, joten tämä oli päässyt varmaankin hyviin naimisiin Sikalan taloon. Aholan torpparina oli ollut tuolloin Elinan ja yhdeksän muun lapsen isä Herman Juhonpoika vaimonaan Erika Taavetintytär. Aholan suvustakin löytyy tarvittaessa laaja virkatodistusten sarja vuodelta 1945 Ivarin muistiinpanoista. Seuraamme kuitenkin edelleen miehen sukua, kuten sukututkimuksissa on tapana. Juho ja Elina saivat yhteensä seitsemän lasta, joista vain kolme jäi henkiin sukuamme jatkamaan: Jalmari Evald, Otto Ivar (Ivar ja Jalmari Mäkijärvi) ja Rosa Aleksandra.

Elinan kuoltua 17.1.1901 Juho otti vaimoksi Hetastiina Hermannintytär Hoikkasen. Heille syntyi tytär, Olga Ester.

Myllyn aikaa

Mylly kävi täysillä parhaina aikoina, mutta ne saattoi jättää välillä ilman valvontaakin ja pistäytyä vaikka kahvilla. Ensimmäinen mylly sijaitsi asuntolasaaressa noin 25 metriä torpan alapuolella ja toinen Koskenperän suvannon yläpuolella noin 40 metriä asuinrakennuksesta. Ylämyllyn alla oli pieni suvanto, josta alkoi myllyn ränni ja uittoruuhi. Elina-äiti hoiteli meijeriä käytyään jonkinlaisen kurssin edellisen omistajan opastuksella. Meijeriin kuuluvat kaksi lehmää tuottivat maitoa, josta lähes kaikki käytettiin voin raaka-aineeksi. Ivar muistaa hyvin pitkävartiset raudat, joita kuumennettiin ahjossa. Niillä sitten poltettiin tynnyreiden päähän leimat "Production in Finland N:o". Siellä oli myös suuria voiväripulloja, joista saatiin voille kaunis keltainen väri. Myöhemmin värillä oli värjätty lasten lelujakin keltaiseksi, kun voin teko loppui.

Kaikki tekivät kovasti töitä sillä Juho ja Ananias olivat maanviljelijöitä ja heiltä sujuivat myös rakennustyöt ja nikkarointi. Heidän toimestaan tehtiin mm. Tapanin päärakennus, Alamylly ja jopa uusi kansakoulu pulpetteineen. Renki Joonas Hautanen nikkaroi kaikkea leluista työkaluihin ja tekivätpä he jopa myllynkivetkin itse kalkutellen lohkaisemiaan kiviä pihassa. Siinä toista sivua tasattiin hiljakseen ja keskelle porattiin samalla reikää. Kivi lohkottiin vielä pyöreäksi ja sitten kivi käännettiin ja toiselta puolelta tehtiin läpireikä, sekä tasattiin pinta. Kiven jauhatuspuolelle tehtiin tila "siiliä" varten, jonka varassa kivi pyöri, seka lisäksi pintaan kaiverrettiin säteettäiset uumat. Alimmaisessa kivessä oli reikä keskellä jonka lävitse siiliä pyörittävä akseli kulki pystyasennossa. Myllyn alakerrassa olivat ralli, hammasrattaat ja vesiratas. Se oli erotettu vesitiiviillä seinällä muusta myllyn alakerrasta. Talvella lapset leikkivät mielellään alamyllyn rännin alla. Se oli hauskaa koska rännin yli valuva vesi jäätyi muodostaen mukavia holveja, joissa vesikuplat "luikertelivat niin kiehtovasti kirkkaan jään alla", kuten Ivar muistelee. Pihalla oli myös haljennut kivi, jota pidettiin keskeisimpänä leikkipaikkana kesät talvet. Keväällä tulva saattoi nousta saarelle asti vieden roskat ja tunkiot mennessään.

Asuinrakennus käsitti tuvan, jossa oli iso leivinuuni seka neliruutuinen ikkuna. Tuvasta pääsi kamariin ja makuuhuoneeseen. Kamarista pääsi vielä äitiä varten rakennettuun huoneeseen. Juho rakensi hänelle oman huoneen, koska Elina sairasteli paljon viimeisinä vuosinaan. Talossa työskenteli rengin lisäksi palvelijoina Hetastiina Hoikkanen, seka hänen sisarensa Mariantytär Iso-Olga. Olga jopa pelasti yhden lapsista (Keinolan Helmi) tukkaan tarttumalla tämän pudottua koskeen kevättulvan aikana.

Elina kuolee nuorena

Elina-äiti kuoli monien lapsihuolien (ja Sikalan menetyksen?) rasittamana jo 32-vuotiaana Ivarin ollessa vielä kuusivuotias, joten hän ei muista äitiään kovin hyvin. Päällimmäisenä muistona oli se, että lasten piti olla hiljaa äidin sairastaessa. Isä otti pian tämän jälkeen Hetastiinan vaimokseen, sillä lapsetkin pitivät hänestä. Hän kuuluu ollen tiukka taloudessa ja ruokaakin oli tarjolla säästeliäästi. Voi ja sianliha menivät myyntiin ja niitä kotiväki sai itse vain pyhäisin. Kotikaljaa ja vettä annettiin juotavaksi, joten lapsuus tuntui tiukalta ajalta. Kun viela Ananias suuttui siitä, että Juho otti palvelijan vaimokseen olikin taas muutto edessä. Ananias sanoi nimittäin irti antamansa 1000 markan lainan ja niin oli Myllykin myytävä. Vuonna 1902 Juho muutti perheineen Koskelan torppaan Sutolan alueelle. Juho rakensi sinne vaatimattoman pajan, josta elanto oli revittävä. Valitettavasti alkoholi oli hänelle usein pakokeino kaikkien näiden vaikeuksien aikana. Myllyn Jussi kuuluu ajaneen jopa hevosella ja kärryillä Jyväskylän kauppahotellin ovista sisään ja tarjonneen kaikille kierroksen. Ivar muistaa isän lähteneen lompakko täynnä ja hienossa turkissa Helsinkiin ja palanneen lopulta ilman turkkia ja rahaa nöyränä takaisin. Ei ihme, että Hetastiina kuuluu olleen tarkka rahojen säilytyksestä. Vähitellen alamäki kiihtyi ja Pölly-hevonen ja toinen lehmäkin menivat velkojen maksuun. Silloin perheen oli muutettava 1905 Keinolan mäkitupaan yhden lehmän kanssa. Vähitellen rahaa kertyi taas niin, että he Juho saattoi ostaa vuonna 1906 Pesälän torpan 105 markalla Joonas Heinoselta.

Juhon loppuelämä

Edellä mainittujen vaikeuksien opettamana jätti Juho alkoholin käytön tyystin ja teki ahkerasti töitä perheensä elättääkseen. Hän teki töitä lähes ilmaiseksi kuin hyvittääkseen käytöksensä. Pystyvä muurari, puuseppä ja seppä pystyi kyllä löytämään tekemistä ja töitä niin halutessaan. Hänen käsistään syntyi mm. pulpetteja ja höyläpenkkejä koululle. Hän oli hyvä lapsilleen, eikä kuulemma kiroillut kenellekään. Hän kuuluu olleen noin 175 cm pitkä ja oli siis isokokoinen sen ajan mittapuun mukaan. Leveät hartiat olivat kumarassa paljosta työnteosta ja leuan alla hän piti partaa, koska se kuulemma auttoi pakottavia hampaita vastaan. Siihen aikaanhan hampaita hoidettiin vetämällä ne yksi kerrallaan ulos ja pakotukset loppuivat vähitellen siihen. Juholla kuuluu olleen myös erikoinen verenseisauttamisen kyky. Kun renki Joonas löi pahasti kirveellä jalkaansa tultiin Juholle ilmoittamaan, että tarvitaan äkkiä apua. Juho sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen viestintuojalle, että mene takaisin, sillä verenvuoto lakkasi jo. Ja niin olikin koko haava lakannut vuotamasta. Hän näki myös näkyjä hereillä ollessaan ja kertoi myllyssä näkynä näkemästään sairaasta tytöstä ja muista kuolevista ihmisistä. Hän oli hiljainen ja mietiskelevä luonteeltaan istuen usein keinutuolissa lyhytvartista piippua poltellen. Sauna oli usein lämmin ja siellä lauteilla Juho ajoi partansa veitsellä ilman peiliä. Kaikki työkalut olivat hänen itsensä tekemiä ruuveista pihteihin ja leikkureihin. Samoin huonekalut, pajan ahjot ja palkeet. Heta säästi rahaa, mutta Juho ollut niistä kiinnostunut.

Juho kuoli 12.3.1917 Muuratjärven Pesälässä nuorimman tyttärensä Olgan luona, eika saanut nähdä kuinka poikansa Ivar osallistui vapaussotaan. Hautapaikkakin oli hävinnyt Ivar-pojan sitä myöhemmin etsiessä Korpilahden hautausmaalta.


Sukupuu

mPuu: Tietokannasta ei löydy vielä tarpeeksi tietoa sukutaulun luomiseksi. Lisää itse henkilökortteja. Etusivulla on tähän valmis kaavake.