Ivar Mäkijärvi

Kohteesta Makijarvi.fi
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Ivar Mäkijärvi 70v.jpg
Henkilökortti
Juho Sikala
Elina Ahola
M
s. 1895-09-30
k. 1968-11-11
Ivar Mäkijärvi
Hilja Vesanen
Kalervo Mäkijärvi
Jouko Mäkijärvi
Antero Mäkijärvi
Sirkka Marja Mäkijärvi
Jämsänkoski
Sahalan tila
Joutsa
Joutsalan tila
Kouvola
Koivikon tila

Henkilöhistoria

Lähteenä on käytetty teosta "Sukututkimus Mäkijärvi 1752-2003, Ilkka Mäkijärvi 2003" [1] josta artikkelin alkuperäinen versio on kopioitu ja muokattu verkkosivuille sopivaksi. Lisätietoja kaivattaisiin varsinkin sodanjälkeiseltä ajalta ja yhtiöitten nimistä: painakaa "muokkaus"-nappia!

Otto Ivar Mäkijärvi syntyi Otto Ivar Sikala nimisenä. Hän muutti sukunimensä Mäkijärveksi yhtäaikaa veljensä Jalmar Evald Mäkijärven kanssa 29. toukokuuta 1918. Tästä hetkestä voidaan katsoa alkaneen sukumme nimi. Uuden nimen alkulähde lienee ollut Mäkijärvenpään torppa (nykyisin Mäkijärvi), jossa isoisän isä oli asunut. Tähän nimiasiaan lienee sotkeutunut paikallinen kirkkoherra. Tuohon aikaan sukunimien käyttö alkoi yleistyä. Tavallisesti poikien nimessähän oli sukunimi muotoa "Juhonpoika". Kirkkoherra lienee kirjoittanut kirjoihin nimen Sikala sen hetkisen talon nimen mukaan. (Keskustele Sikala-nimestä).

Ivar kävi kansakoulun, sekä yksivuotisen jatkokoulun. Hän kävi myös Jyväskylässä kauppakoulun vuosina 1912-1914. Ivar työskenteli jo tuolloin kesät W. Schaumannin palveluksessa metsätyönjohtajana aina vuoden 1920 loppuun saakka. Tuon jakson katkaisi vapaussota vuonna 1918. Helmikuun 25. päivä 1918 Ivar lähti sotimaan valkoisten puolelle ja yleni pian aliupseeriksi ja myöhemmin vääpeliksi.

Sota loppui hänen osaltaan kun lääkäri totesi hänellä olevan kuolettavan keuhkotaudin ja hänet vapautettiin palveluksesta 20.8.1918. Kale-sedän mukaan Ivar toimi sodan aikaisen komentajansa, eversti Rudolf Waldenin (tuleva kenraali) maatilalla tilanhoitajana sodan jalkeen, mikä sopisi hyvin kuvaan. Olihan Ivar ystävystynyt Waldenin kanssa ja tämän kartano nimeltä Rapala sijaitsi Sysmässä.

Lopulta sodan käynyt ja tervehtynyt Ivar lähti kuin lähtikin 1.10.1920 Yhtyneiden Paperitehtaiden palvelukseen metsä- piiripäälliköksi ensin Sysmän piiriin siirtyen sieltä Kuhmoisten piiriin 23.10.1923. Tämän jälkeen hän päätti viettää normaalia perhe-elämää ja Ivar Mäkijärvi ja Hilja Magnuksentytär Vesanen vihittiin 1.1.1924. Varakkaan talon tytär Hilja Vesanen oli käynyt keskikoulun Heinolan yhteislyseossa ja oli toiminut jopa talouspäällikkönä Hartolan meijerissä ennen avioitumistaan. Heidän perheeseensä syntyi kolme poikaa: Kalervo (Kale) vuonna 1925, Jouko (Jope) vuonna 1926 ja Antero (Antsu) vuonna 1930, sekä tyttö nimeltään Sirkka Marja (Typy) vuonna 1933.

Kuhmoisista Mäkijärven perhe muutti 27.4.1927 Jämsänkoskelle Sahalan tilalle liikennepäällikön virka-asuntoon, johon kuului myös palveluskuntaa ja jopa oma moottorivene. Seuraavaksi Ivar sai 16.5.1930 siirron Joutsan piirin esimieheksi. Virkatalona oli siellä Joutsala-niminen tila Joutsan virran rannalla.

Vuonna 1933 muutti perhe Kouvolaan Ivarin saatua Kouvolan piirin päällikön tehtävän, jolloin Ivarin puunhankinnan vastuualue laajeni käsittämään eteläiset alueet Riihimäeltä valtakunnan itärajalle saakka.

Sodan aikan Ivar toimi monissa huoltopäällikölle kuuluvissa tehtävissä pitäen omalta osaltaan kotirintamaa pystyssä. Lisäksi hän sai kenraali Waldenilta komennuksia rintama-alueille tutkimaan viholliselta jäänyttä sotakalustoa ja matkusteli rintamalla niissä merkeissä erikoisluvilla.

Historian kirjoista löydettyä

Ivar Sikala liittyi II Krenatoorirykmentti I Jyväskylän pataljoona[2]an vapaaehtoiseksi sotamieheksi 25.2.1918. Hänen ammatikseen on merkitty henkilökortissa työnjohtaja ja läheisiksi omaisiksi Rosa ja Olga. Seuraava merkintä löytyy II lk:n vap.mitalien listasta, jossa sotilas Ivarille ehdotetaan muistomitalia. Suomen Senaatti päätti 5.10.1919 antaakin nämä mitalit ja tällöin Aliupseeri Ivar Mäkijärvi on listassa. Hänen kohdallaan mainitaan paikat Manninen, Kulju, Tampere, Lempäälä, Vesilahti ja jokin silta Pälkäneeltä. Näin Otto Ivarin tarinaan on saatu virallinenkin vahvistus Kansallisarkiston kätköistä.

Kirjoitti 7.5.2008 Ilkka Mäkijärvi

Muistelut

Tässä osiossa on kerätty eri henkilöiden muistamana kuvauksia Ivar Mäkijärven elämästä.

Keuhkotaudista toipuminen

Alkuperäinen lähde on edelleen sama, kuin ylläolevassa historiikissä, eli Ilkka Mäkijärven sukututkimus.

Sodassa saatua kuumetta kesti yli vuoden ja sitkeä yskä vaivasi viela vuonna 1923. Piirilääkäri oikein varoitti hänen morsiantaan, Hilja Vesasta menemästä naimisiin keuhkotautisen kanssa, koska Ivarilla ei ole elonaikaa paljoa jäljellä. Ivar sattui vielä voittamaan raha-arpajaisten päävoiton 9000 mk vuonna 1919 ja hän päätti viettää lopun aikaa iloista elämää Sysmässä, jossa mm. paikallinen nimismies ja seurakunnan kanttori Tuppurainen olivat hänen ylimpia ystäviään. Sitä menoa ne rahat loppuivatkin pian ja arki oli edessä. Näistä ajoista on paljon tarinoita, joista tässä yksi:

Ivar oli sodan jalkeen ottanut pestin erääseen laivaan Vaasassa ryhtyäkseen laivan talouspäälliköksi. Tarkoitus oli lähteä kaukomaille uutta elämää etsimään, mutta matkalla uudelle työpaikalleen Ivar tapasi junassa entisen esimiehensä kenraali Waldenin. Tämä kysyi mihin on matka? Ja Ivarin kertoessa hän sanoi: "Mäkijärvi ei lähde nyt merille vaan tulee Yhtyneitten Paperitehtaitten palvelukseen."


Lastenlapset muistelevat isoisäänsä

Lisätkää tähän omat muistonne!

Ilkka: " Menneet kiihkeät ajat olivat 60-luvulla muisto vain, sillä muistan Ivar-papan viimeisilta vuosiltaan leppoisana isoisänä, joka isännöi ruokapöytää vieraillessamme Koivikossa juhlapyhien aikana. Monesti pappa puristi päätäni tarkistaakseen oliko maha jo täynnä. Eipä ole syöty tarpeeksi, Papan Pokkonen hän sanoi ja mätti lisää ruokaa lautaselle. " --(Ilkan sukututkimuksesta)

Ivarin muistiinpanot ovat olleet arvokas apu näitä sivuja laadittaessa ja sukututkimusta tehdessä. Tarina on alkanut elää ja sitä ovat höystäneet Ivarin jälkipolvi omalla värikkäällä tavallaan. Mutta Ivar on pitänyt kirjaa KAIKESTA elämänsä aikana alkaen Rasvanahkasaappaiden ostosta v. 1918. Sen opin oli oma isänikin imenyt selkä ytimeensä ja itsellänikin ovat kaiken maailman paperit mapissa - jos vaikka niitä tarvitaan!

Petri: " Minulta ei riittänyt ehkä tarpeeksi mielenkiintoa Ivaria kohtaan Koivikossa, kun meitä oli niin paljon serkuksia koossa ja pienen pojan piti juosta matalalentoa koko ajan. Ivar olikin jo aika väsynyt, kun tulin niin isoksi, että aloin asioista jotakin ymmärtämään. Muistan varsinkin hänen työpöytänsä, joka oli hienoin mitä olen koskaan nähnyt. Sen ääressä serkkuni Sari ja minä leikimme salapoliisia. Kun sukua oli välillä ihan mahdottoman paljon Koivikossa, meiltä lapsilta oli sisävessan (IDO59) käyttö kielletty. Mutta kun talvella oli niin vietävän kylmä ja siellä vessassa vielä niin hieno lämpöpatteri (josta opin muuten tavaamaan ulkomaan kielellä ne pas couvrir), niin pitihän sinne sitten mennä. Tietenkin hätkähdin, kun ulos tullessani näin Ivarin odottavan oven takana. Mutta hän vain hymähti ja silitti päätäni. "

Valokuva-albumi


Sukupuu